A way of the Dragon < scheme for making one love > in Suomi
7.1.
8.1.
Konsepti, koreografi ja esitys: Tashi Iwaoka (Japani)
Musiikki: Takashi Kako, Rauli "Badding" Somerjoki, Pan Sonic, Madonna
Tashi Iwaoka on intensiivisesti harjoittanut butoh´n perustuvia sekä muita kehollisia tekniikoita. Iwaokalla on tausta myös vaatesuunnittelun, visuaalisten taiteiden ja perfomanssi -taiteen alalta. Hänen kiinnostuksensa liikkeeseen perustuvaan esitykseen on paljolti improvisaatiolähtöistä.. Sekä tarkasti rajattu että täysin vapaa improvisaatio ovat molemmat hänen alaansa. Tällä hetkellä Iwaoka tekee tutkimustaan DasArtsissa (teatterialan korkeakoulu Amsterdamissa) Hollannissa.
"A Way of the Dragon [a scheme for making one love] in Suomi" on Tashi Iwaokan toinen vuonna 2003 alkaneen "A Way of the Dragon" -sarjaan kuuluva teos. Iwaoka syntyi Ehimessä Japanissa 1976, joka kiinalaisen kalenterin mukaan oli Lohikäärmeen vuosi. Sarjan ensimmäinen teos nimeltään "A Way of the Dragon [a method for taking my kit off]" käsitteli pääasiassa polittisia konflikteja. Aiemmassa teoksessaan 2003 Iwaoka käytti materiaalia Israelin tilanteesta vierailtuaan maassa samana vuonna. Esitys tutkiskeli hänen ajatuksiaan ja näkökulmiaan rauhasta.
Uudessa teoksessaan, sarjan toisessa osassa, Iwaoka käsittelee "rakkaus" -teemaa. Tässä tapauksessahän käyttää elementtejä pitkäaikaisesta suhteestaan Suomeen. On lähes mahdotonta selittää "rakkautta". Joten on yhtä mahdotonta selittä miksi hän on rakastunut Suomeen. Yksi pieni, mutta tärkeä syy on tervasnapsi.
"[a scheme for making one love]" -esityksessä Iwaoka tuo myös julki viimeaikaisen intohimonsa yleisön viihdyttämiseen, joka perustuu hänen henkilökohtaiseen uskoonsa huumorintajuun. Hän katsoo huumorintajun olevan tärkeimpiä inhimillisiä piirteitä.
Kestoltaan n. puolituntisessa sooloteoksessa yleisöllä on olennainen osa.
"A Way of the Dragon [a scheme for making one love] in Suomi" on ensimmäinen ehkä tuotanto, joka toteutetaan yhteistyössä Barker-teatteria ylläpitävän Pikinini Meri ry:n kanssa. ehkä tuotantoa on Tashi Iwaokan ja turkulaisen Anna Torkkelin perustama riippumaton kansainvälinen tuotantokollektiivi.
The Bodycartography project
21.1.
Olive Bieringan (Uusi-Seelanti) ja Otto Ramstadin (USA)
Kolme työtä:
Previously now ,Otto Ramstadin soolo
( ) ,Olive Bieringan ja Otto Ramstadin duetto
Seawall ( tanssifilmi)
Esitysten tuotanto Barker-teatterille: Pikinini Meri ja The Bodycartography project
Suomalais-ruotsalainen yhteistyö - Turbulens
5.2
6.2.
Koreografia Ismo-Pekka Heikinheimo
Tanssi Soledad Howe, Karin Hedin, Maria Lindell, Veera Suvalo Grimber
Valosuunnittelu ja videoanimaatio Jukka Huitila
Pukusuunnittelu Nonno Nordqvist
Musiikki Transglobal Underground, The Future Sound of London, Ayub Ogada, Joji Hirota, Djur Djura and Hannu Saha
Koreografi Ismo-Pekka Heikinheimon tilausteos Turbulens neljälle nuorelle ruotsalaiselle tanssijalle oli yleisömenestys Göteborgissa viime keväänä. Nyt tämä suomalais-ruotsalainen yhteistyö on kutsuttu viiteen eri kaupunkiin Suomessa ja Ruotsissa. Kiertue alkaa Moderna Dansteaternista Tukholmasta. Helsingin esitykset ovat vanhassa oopperatalossa, Aleksanterin Teatterissa ti 8.2. klo 19 ja ke 9.2. klo 19. Turussa teos nähdään Barker-teatterissa, Turun vapaan tanssin näyttämölla 5.2. klo 19 ja su 6.2. klo 15.
Turbulens on visuaalisesti kiehtova tanssiteos, jossa energinen koreografia ja värikylläinen videoanimaatio yhdistyvät kone- ja maailmanmusiikkiin. Turbulens vie katsojan alati muuttuvien tapahtumien mukaan, jossa tunteet ovat kuin vuoristoradalla. Tanssijat heittäytyvät eri voimakkuutta olevien pyörteiden vietäviksi yksin ja ryhmässä. Yksilöllisyys on tärkeää, mutta yhteisöllisyyden merkitystä korostetaan. Superwomanit, Superheroinet ja Modesty Blaise ovat toimineet esikuvina tanssijoille luotuihin pukuihin ja hahmoihin. He ovat voimakkaita ja itsetietoisia sekä sosiaalisesti lahjakkaita. He eivät jää murehtimaan turhia, elävät nyt-hetkessä ja osaavat lopuksi nauraa itselleen. Tanssillinen ilmaisu kulkee kauniin sensuellista liikkeestä seksuaalisen energian rajuun vapautumiseen.
"Turbulenssi on fysikaalinen ilmiö.
Tunnemaisema jatkuvassa muutoksessa.
Paljastamme hetkiä tuulisesta elämästä.
Keho ja mieli turbulenssin vietävänä..."
"Tolerance" (shhh...peaceful)
12.2.
13.2.
16.2.
17.2.
27.4.
28.4.
Koreografi och koncept: Marjan Raar
Marjan Raar: dans
Ulla-Britt Boström: text
Niklas Winter: gitarr
Toni Porthén: trummor
En ny koreografi av Marjan Raar på Barker teater om tolerans, ignorans och andra saker (kärlek till exempel). Ett kaos och kakofoni av dans, text och ljud blandas med tystnad.
"Symphony" 6 ( it´s just a matter of arranging it.. )
16.4.2005
An improvised performance evening in Barker teatteri, without a structure, without any rules or regulations, risky, funny, crazy and beautiful. For the 6th time, and ever so different again : Ladies und Gentlemen, dear friends from all over the world.... here we come!
Tanssi: Ritva Bergström, Nina Renvall, Marjan Raar, Ismo-Pekka Heikinheimo, Alpo Aaltokoski, Reijo Kela
Musiikki: Niklas Winter, David Lillkvist, Markku Veijonsuo, Uffe Krokfors, Manuel Dunkel
Valot: Reijo Sormunen
TANSSITAITEEN TOHTORI KIRSI MONNIN LUENTO
2.5 klo 17.00-19.30
Tanssi havainnon ja harjoituksen taiteena - luento tanssin taidekäsityksissä tapahtuneista muutoksista ja niiden taidefilosofisista perustoista. Luento pohjautuu Kirsi Monnin tanssin taiteelliseen tohtorintutkintoon, kirjaan; Olemisen poeettinen liike ( 2004 Teak)
PIA KARASPURON ja SOILE LAHDENPERÄN SOOLOESITYKSET
“THE RIDGE” x 2
Deborah Hayn koreografian pohjalta
2.5 Kirsi Monnin luennon jälkeen klo 20 sekä 3.5 klo 19 ja 4.5 klo 19
Karaspuro ja Lahdenperä osallistuivat Deborah Hayn Solo Commissioning Projektiin syksyllä 2004. Työpajassa työskenteli saman aiheen ja soolomateriaalin parissa 21 tanssijaa eri maista. Työpajan jälkeen kukin tanssija on tahollaan jatkanut teoksen päivittäistä harjoittamista vähintään kolmen kuukauden ajan.
ME OLTIIN MJÖSUNDISSA
9.9.
19.9.
11.9.
14.9.
15.9.
17.9.
Tekijät / esiintyjät: Maija Raumanni, Jouni Järvenpää, Tashi Iwaoka, Eeva Muilu, Anna Torkkel
Omaa hämmentävää logiikkaansa seuraileva Me oltiin Mjösundissa ei ole aivan tavanomainen tanssiteos vaan pikemminkin työnäyte. Kolmiosainen esitys koostuu performatiivisista aihioista, joiden tutkiminen jatkuu vielä esitystilanteessakin.
Tuotanto: ehkä tuotantoa, Pikinini Meri, Läntinen tanssin aluekeskus
CARLO FOR EVER
30.09
01.10.
Konsepti: Anna Torkkel, Tashi Iwaoka
Esitys: Anna Torkkel
Tanssija-koreografi Anna Torkkelin esittämä soolo käsittelee vapautta ja suklaata niin universaalina teemana kuin henkilökohtaisesta näkökulmastakin käsin. Amsterdamin Muiderpoorttheaterissa toukokuussa 2005 ensi-iltansa saanut soolo on Anna Torkkelin ja Tashi Iwaokan ensimmäisen yhteistyön tulos.
"Se on voima, joka tekee minut heikoksi.
Mitä voin tehdä, kun haluan kaiken, ja tiedän, että se on mahdotonta?
Luoda piilopaikan ja varastaa aikaa?
-Tämä on minun!
".....""
A WAY OF THE DRAGON [ a scheme for making one love ] IN SUOMI
Konsepti ja esitys: Tashi Iwaoka
Teos on järjestyksessä toinen esitystaiteilija Tashi Iwaokan "A Way of the Dragon" -sarjaa. Amsterdamissa vaikuttava japanilainen Iwaoka käsittelee soolossaan vuonna 1997 alkanutta suhdettaan Suomeen ja suomalaisiin. Ja rakkautta.
Rakkautta on mahdotonta selittää. Siksi on myös mahdotonta selittää, miksi hän on rakastunut Suomeen. Yksi pieni, mutta tärkeä syy on tervasnapsi. Soolossa näkyy myös Iwaokan intohimo viihdyttää yleisöä, joka perustuu hänen henkilökohtaiseen uskoonsa huumoriin yhtenä tärkeimmistä inhimillisistä piirteistä.
"One loves One Love when one feels it´s there (especially in a party, etc.).
But is it really possible? If so, how many people is one?"
Esitysten tuotanto Barker-teatterille: ehkä tuotanto, Pikinini Meri
Helene S. - VALON KAJOAMA
7.10. Ensi-ilta
12.10.
14.10.
15.10.
19.10.
22.10.
23.10.
Koreografia Sanni Sihvola
Tanssi Sanna Korhonen, Linda Priha ja Silva Laukkanen
Tekstit Hanna Paatero
Lavastus Sida Rouvinen
Naamiot ja puvut Tiina Puranen
Musiikki Jura Sivonen
Valot Vespa Laine
Tuotanto: Läntinen tanssin aluekeskus
VERMICULUS
27.10.
28.10.
29.10.
12.11.
13.11.
Koreografia ja tanssi: Eeva Muilu
Eeva Muilun sooloteos Vermiculus on villiä energiaa ja vauhtia pursuava viihdyttävä esitys. Synkkä ja hiljaisuuden pysähdyttämä esitys kykenemättömyydestä. Jos yhdellä asialla on kaksi puolta niin on tällä teoksellakin.
Muilu pohtii teoksessaan merkityksellisyyden ja tärkeyden käsitteitä, sekä yrittämisen ja riittämättömyyden välistä suhdetta. Teoksen nimi Vermiculus on latinaa ja tarkoittaa pientä matoa. Se toimii esimerkkinä oliosta, jolla on hieno ja erikoinen nimi, mutta jonka osuus elämäämme koetaan usein hyvin mitättömäksi.
Vermiculus sai ensi-iltansa Amsterdamin ITs-festivaalilla (International Theatreschool festival) 27.6.2005, jossa se voitti parhaan ulkomaisen esityksen palkinnon, ITs- awardin. Tuomariston mukaan ITs voittaja on ” huomattava kyky joka omalla ja omintakeisella tyylillään ja merkittävällä teknisellä taidolla rohkeasti ja peräänantamattomasti paljastaa teatteriin kohdistuvat epäilyksensä”.Vermiculusta on esitetty myös Casablancassa, Marokossa kansainvälisellä teatteriyliopisto festivaalilla syyskuussa 2005.
Esityksen tuotanto Barker- teatterille Pikinini Meri
Loka-Joulukuu
SOOLOPROJEKTI VANHAINKOTEIHIN
Marjan Raar ja hänen CD-soittimensa esiintyvät ja tuovat tanssia vanhainkotien asukkaille.
Tuotanto: Marjan Raar ja Pikinini meri