Ohjelmisto 1997

Pikinini Meri aloitti toimintansa

osallistuen Tanssin juhlavuoteen 1997 avaamalla Barker-teatterin 5.4.1997.
Avajaisissa esiintyi mm. taiteilija-professori Tommi Kitti.

LINKKI Esitelmä pidginkielten ominaisuuksista luettavaksi Pikinini Merin teatteria perustettaessa (Panu Höglundin avajaispuhe)
LINKKI Tanssijat löysivät näyttämön Barkerin kutomosalista ( Anneli Tukia, 5.4.1998, HS )

© Valokuvat - Reino Koivula

Avajaisten jälkeen Barker-teatteri on vuoden 1997 aikana palvellut lukuisten vierailuesitysten näyttämönä.

Teatterissa ovat vierailleet mm.
Teatteri Stiiknafuulia,
Turun taiteen ja viestinnän oppilaitos sekä
Turun konservatorio.

Esitystoiminnan lisäksi Barker-teatterissa järjestettiin vuoden aikana modernin tanssin alkeis- ja jatkokursseja niin ammattilaisille kuin harrastajillekin. Yhteistyötä kurssien järjestämisessä tehtiin mm. Masina-projektin Työttömien teatterin kanssa.

Lokakuussa 1997 sai ensi-iltansa ensimmäinen Pikinini Meri -tuotantona toteutettu tanssiteos omassa teatterissa.

Nina Renvallin koreografia ‘Umpirautaa’

Teos viidelle nuorelle tanssijalle ja sitä esitettiin Barker-teatterissa loka-marraskuun ajan yhteensä 13 kertaa.

22.10.1997 Ensi-ilta
Tanssijat: Satu Honkanen, Kristiina Karppi, Elina Raiskinmäki, Sanna Räsänen ja Katja Tampio
Valot: Petri Suominen
Esite ja valokuvat: Reino Koivula.

© Valokuvat - Reino Koivula

20.12.1997 Pikinini Meri ry. toteutti Barker-teatterin tukemiseksi

INCOGNITO-ILTAMAT

RAAR & RENVALL
Janne Kilpiö diagonaalikävelyä
FUBB.
Martti Parkkari säveltäjä, Jaana Järvinen laulu ja Seppo Wahl piano
CHOY LEE FUT
SUSITEATTERI
SOPIVASTI EPÄKAUPALLINEN
Kari Alikoski huilu Jarmo Korhonen fagotti Harri Wallenius klarinetti
SUSITEATTERI

Additional information

Barker-teatteri - undergroundia tehtaassa (1997)

Kolme rohkeaa freelance-tanssijaa pistivät pystyyn oman teatterin tehtaaseen.

Barker-teatterissa, viime vuosisadalla rakennetussa jyhkeässä tehtaassa, katto on korkealla ja kiinteää katsomoa ei edes aiota rakentaa. Teatterin perustaja on Pikinini meri -yhdistys, johon kuuluvat freelance-tanssijat Marjan Raar, Nina Renvall ja Tea Kauppila.

Kuvassa vas. Teija Kauppila ja Nina Renvall

- Nimi Pikinini meri on pidginenglantia ja tarkoittaa nuorta naista. Toisaalta nimessä on tärkeää myös se miltä se tuntuu, kertoo Tea Kauppila.
Barker-teatterissa Pikinini merin väki voi harjoitella ja esiintyä saman katon alla, omilla ehdoillaan.
- Tarkoituksena on ottaa myös riskejä, me ei haeta mitään varmoja nakkeja, toteaa Nina Renvall.
Omien tilojen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, koska freelancereiden on hyvin vaikea päästä esiintymään, sillä esiintymistilojen vuokrat maksavat maltaita.
- Jo 10 vuotta sitten Turku oli nouseva tanssikaupunki, ja silloin jo puhuttiin, että pitäisi olla tiloja tanssille. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, kertoo Kauppila ja jatkaa:
- Koulutusautomaatti tuottaa koko ajan ammattitanssijoita ja siihen syydetään rahaa, mutta heidän työllistymistään ei tueta millään tavalla.
Moderni tanssi on vielä niin nuori ilmiö, että sen asema ei vielä ole vakiintunut. Päättäjienkin vaikuttaa olevan hankala ymmärtää, että joku saa siitä leipänsä.
- Jotkut pitävät apurahoja joinakin palkintoina, vaikka taiteilija käyttää ne elämiseen.
- Ammattimaisten taiteilijoiden toimeentulosta päättävät ihmiset eivät useinkaan edes vaivaudu tutustumaan siihen, mistä päättävät, huomauttaa Renvall.

"Miten tämä pitäisi ymmärtää"
Modernin tanssin nuori ikä näkyy siinäkin, että suuri yleisö pitää sitä jotenkin erityisen vaikeatajuisena taiteenlajina.
- Ihmiset kysyvät usein esityksen jälkeen, että miten se pitäisi ymmärtää. Mä kysyn heiltä, että no, miltä se tuntui. Sitten ihmiset kertoo hirveästi kaikkia tuntemuksiaan ja havaintojaan. Mä sanon siihen, että eikö tuossa ollut jo aika paljon, kertoo Kauppila ja jatkaa:
- Sitten he vielä kysyvät, että olivatko heidän ajatuksensa oikeita. Tottakai omat tunteet ja huomiot ovat oikeita!
- Vaikka kynnys tulla katsomaan modernia tanssia on korkea, yleensä esitykseen tulleet poistuvat hyvillä mielin, toteaa Renvall.

Tämän päivän taiteilijalle ei riitä se, että hän tekee taidetta - korkeatasoistakin. Taide on osattava myös tuotteistaa, on oltava tulosvastuullinen ja määritellä kohdeyleisönsä. Taiteilija on samalla tuottaja, tiedottaja ja markkinamies.
- Minusta tämän tuotteistamisen pitäisi olla sitä, että taiteilija tekee taidetta ja muut saavat määritellä sen, Kauppila sanoo.
Tämän hetken menestyvät taiteen tuotteet syntyvät juuri niin, että taiteilija kertoo lehdissä ja TV:ssä mitä hänen taiteensa tarkoittaa, ja mistä lapsuusmuistosta se kumpuaa.
-Tota mä en just kestä, huokaisee Renvall ja alkaa nauraa.

Barker-teatterissa vietetään avajaisia lauantaina 5. huhtikuuta ja loppukeväästä on jo luvassa ensimmäisiä omia esityksiä. Ainakin opiskelijoiden pitäisi löytää helposti Barkeriin, sillä se sijaitsee punatiilisessä tehtaassa Aurajoen toisella puolella, aivan Ylioppilaskylää vastapäätä.

Sanna Vaajoensuu / TYL / 1997