Barkerin kevät  2023

Barkerin kevätkauden avaa NOM Kollektivin ja koreografi Jaakko  Niemisen Vulnerability
Huom! Esitykset Barkerin uusissa tiloissa osoitteessa Linnankatu 31, 4krs

Vulnerability

Ensi-ilta 11.2 klo 19
Muut esitykset 13.2 klo 19, 14.2 klo 19, 17.2 klo 19 ja 18.2 klo 14
Liput: 24 / 12 / 8€
Lippuvaraukset: liput(at)barkerteatteri.fi

Työryhmä

Koreografi: Jaakko Nieminen
Esiintyjät: Maija Viipuri, Pinja Poropudas, Anna Virkkunen

Äänisuunnittelu: Lauri Kallio
Valosuunnittelu: Mika Haaranen

Tuotanto NOM KOLLEKTIV sekä Barker



NOM KOLLEKTIV -ryhmän uusi teos Vulnerability on tutkimus yhteiskunnallisen
kehon ja tanssijan poikkeuksellisen astivaisen kehon maailmoihin.
Vulnerability jatkaa NOM KOLLEKTIV -ryhmän, yhteiskunnan ja yksilön kehon
välistä suhdetta pohtivien teosten sarjaa. Kehollinen taide tarjoaa
hedelmällisen kentän tutkia ja analysoida haavoittuvaisuuden
moniselitteistä sosioekonomista käsitettä.

Haavoittuvaisuus on nähty historian saatossa sekä hyveenä että heikkoutena.
Haavoittunut on samaan aikaan uhri ja emotionaalinen subjekti.
Valta-asetelman sekä voimasuhteiden käsite on olennainen puhuttaessa
haavoittuvaisuudesta. Etenkin esitystilanteessa viritetty tanssijan keho
kantaa mukanaan alati muuttuvaa ja potentiaalisesti haavoittuvaa
kehomieltä, joka toimii kehollisen taiteen kontekstissa ehkä
merkittävimpänä työkaluna.

Taiteilijoiden lisäksi monissa maissa esimerkiksi naiset sekä lailliset ja
laittomat maahanmuuttajat ovat heikossa työmarkkina-asemassa. Useat heistä
tekevät taiteilijoiden tavoin ei-tuottavaa työtä, minkä arvostuksen
puutteen on ongelma, jota ei olla kunnolla pyritty ratkaisemaan
poliittisella tasolla. Edellä mainittuihin ryhmiin kuuluvien tilannetta
yhdistää myös matala palkkataso, epäsäännöllinen työaika sekä heikko
työlainsäädäntö. Kokoavana terminä tällaisessa tilanteessa olevista
ihmisistä käytetään haavoittuvaisuutta, mikä on esitetty yhtenä uutena
sosiaalisen pääoman muotona. Tällaisessa ajattelussa
prekaarisuus tuotetaan subjektiivisuuden muodoksi johon jopa pyritään,
sillä siitä on tullut taloudellinen arvo sinällään. Käsite on vahvasti
sidoksissa Burdieulaiseen pääoman muotojen kenttään. Niiden pohtiminen
suhteessa kulloiseenkin aikaan ja paikkaan olisi merkittävää myös
kulttuuripoliittisessa kontekstissa, mikä syventäisi keskustelua entistä
enemmän osaksi yhteiskunnallista muutosta.

--------------------------------------

A V O I M E N   H A U N   P Ä Ä T Ö S

BARKERILLA on ilo ilmoittaa valtakunnallisen, vuoden 2023 AVOIMEN  NYKYTANSSIHAUN päätös

Taiteellinen toimikunta valitsi vuonna 2023 osatuotettavaksi  tanssitaiteilija Essi Koivulan ja työryhmän " Luonani nyt vain  avaruus" teoksen. Teos toteutetaan Barkerilla syyskaudella.
Työryhmän muut jäsenet ovat äänisuunnittelusta vastaava Olli  Ulkuniemi, valosuunnittelusta ja projisoinneista vastaava Topias  Toppinen ja pukusuunnittelusta vastaava Pilvi Hyväri. Essi Koivula  toimii teoksen koreografina ja esiintyjänä.

Taiteelliseen toimikuntaan kuuluivat tanssitaiteilijat Riikka Kosola,  Liisa Pentti, Marjan Raar, Nina Renvall ja Virva Talonen.

Avoimeen hakuun osallistui 25 hakijaa/ työryhmää.
Barker kiittää kaikkia hakijoita osallistumisesta!

Kuva Pilvi Hyväri ja editointi Essi Koivula.

--------------------------

Kaikki on mahdollista – Barker-teatterin merkityksistä tanssin kentälle

Henna-Maria Hanhineva 8.1.2021

(artikkeli julkaistu Liikekieli.com-sivustolla. http://www.liikekieli.com/kaikki-on-mahdollista-barker-teatterin-merkityksista-tanssin-kentalle/)


Kuva - Reino Koivula

“Ihanteellista olisi saada säilyttää tämä fyysinen paikka Barker-teatterille. Kaikista tärkeintä on kuitenkin Barkerin toiminnan jatkuminen ja näin ollen tarvittaessa uusien tilojen löytyminen”, toteaa Nina Renvall, tanssija-koreografi ja yksi Barker-teatterin perustajista.

Barker-teatteri syntyi intohimosta taiteeseen ja tarpeesta mahdollistaa tanssitaiteilijoiden työskentely. Renvallin lisäksi perustajajäseniin kuuluvat tanssintekijät Marjan Raar ja Teija Kauppila, valokuvaaja ja taiteilija Reino Koivula, kuvanveistäjä Ann Sundholm ja näyttelijä Bror Österlund. Vuosien aikana teatteri on kasvanut monialaiseksi nykytaiteen kodiksi. Kotimaiset ja kansainväliset tuotannot ja vierailuesitykset, residenssitoiminta sekä oma harjoitustila ovat mahdollistaneet lukuisien eri esittävän taiteen tekijöiden työskentelyn ja yhteentulemiset. Barkerin talossa toimii myös useita muita taiteilijoita työhuoneillaan: kuvataiteilijoita, muusikkoja sekä kamarikuoro Key Ensemble.

Tätä juttua varten on haastateltu kolmea freelancekentällä toimivaa tanssin ammattilaista heidän kokemuksistaan Barker-teatterista ja sen merkityksistä niin oman työn toteutukselle kuin tanssin kentälle laajemmin.

Jouni Järvenpää

“Barker on ollut minulle tavattoman hyvä ajattelu- ja keskusteluympäristö”

“Barker on nimensä mukaisesti vapaan taiteen näyttämö – sen orgaanisuus ja joustavuus ovat ihan ainutlaatuisia ja siellä pääsevät esille eri esittävän taiteen muodot sekä tekijät taideopiskelijoista lähtien. Olen kokenut Barkerin kokonaisvaltaisena ja laajakatseisena. Perustana on aina taide. Taidelähtöisyydessään Barker on ollut minulle tavattoman hyvä ajattelu- ja keskusteluympäristö”, kertoo Jouni Järvenpää.

Jouni Järvenpää on Amsterdamin School for New Dance Development – koulutusohjelmasta vuonna 2002 valmistunut koreografi. Hän on toteuttanut Barkerille 14 ensi-iltaa sekä esiintynyt useissa Incognito -iltamissa. Viimeisin Jounin koroegrafioima teos Barkerilla on Pilvet panttereitaan imettävät, 2020, jossa tanssivat Elina Hauta-aho ja Sami Henrik Haapala. Jouni muutti vuonna 2011 Oulusta Turkuun täysin työn perässä. “Näin että Turussa olisi mainiot mahdollisuudet työskennellä freelancerina ja Barkerista tulikin yksi henkinen kotini”, Jouni kertoo.

“Barkerilla olen voinut pallotella omia ajatuksiani toisten kanssa ja saada näkökulmia taiteelliseen ajatteluuni sekä näin kasvaa taiteilijana. Barkerilla työryhmät kulkevat vapaasti ja kohtaamiset tapahtuvat spontaanisti, jolloin on syntynyt avoin kohtaamisympäristö, jossa dialogi ei ole velvoittavaa vaan toisiinsa resonoivat ajatukset vetävät toisiaan puoleensa”, Jouni kertoo. Hän jatkaa, kuinka orgaanisuus ei ole vahingossa tapahtuvaa vaan siihen vaikuttaa se, miten Nina Renvall kommunikoi, valitsee ihmisiä työskentelemään, antaa tiloja käyttöön. Kokonaisen taidetilan suunnittelu on hämmästyttävää ja siitä hän antaa täydet pisteet Ninalle.

Barkerin tuliaisia Kajaaniin

Vuonna 2020 Järvenpää aloitti työt kajaanilaisen Routa Companyn taiteellisena johtajana ja koreografina. Routa on osa tanssin aluekeskusverkostoa kuuluen Pohjoisen tanssin aluekeskukseen. Järvenpää kertoo yhteistyön Barkerin kanssa jatkuvan: suunnitelmissa on kansainvälistä esitysyhteistyötä, jolloin teos tuotaisiin yhdessä Suomeen ja nähtäisiin niin Turussa kuin Kajaanissa. “Kaikki hyvät asiat pidetään elossa”, hän sanoo.

Barkerin vaikutus Järvenpään työhön ja ajatteluun näkyy myös linjauksina Roudassa. “Kun vuonna 2003 olin vasta valmistunut ammattilaiseksi, Barker-teatteri kutsui minut vierailulle sooloteoksellani Kuolema. Nina Renvall oli kuullut teoksestani ja otti riskin kutsua sen ilman että teatteri tunsi minua. Nyt täällä Roudassa on jälleen avattu residenssitoiminta. Uutena linjauksena olen kutsunut mukaan residenssiin viimeisen vuoden tai juuri valmistuneita opiskelijoita tanssijan tai koreografin koulutuslinjoilta. Tavoitteena on pehmeä lasku ammattilaiskentälle tai mahdollisuus saada kontakteja jo hieman ennen opinnoista valmistumista. Tämä on Barker-henkinen linjaus Roudalta ja toivon, että sitä tullaan jatkossa kehittämään”, kertoo Jouni.

Maija Nurmio

“Soisi jo sen olevan riittävän arvokasta, että Barker on 50 taiteilijan koti”

Minulle Barkeriin liittyvät ennalta määrittelemättömyys, suvaitsevaisuus sekä vapaus lähestyä tanssitaidetta monesta näkökulmasta. Vaikka Suomi ja sen taidekenttä ovat pieniä, tarvitsemme alustoja, joissa mennään taide, eikä tuotantovaatimukset edellä. Se on tanssitaiteen elinehto ja Barker on ollut siinä yksi Suomen suunnannäyttäjistä. Vastakkainasettelu, keskustelu hyvä ja huono -akselilla rikkoo moninaisuutta. Moninaisuus on jo haaste sinänsä, tanssin ja koko näyttämötaiteen kenttä on hyvin valkoinen, ” pohtii Maija Nurmio.

Maija Nurmio on Turusta kotoisin oleva koreografi-tanssija, jonka ammatilliset juuret saavat alkuvoimaa Barkerilta. Maija on opiskellut tanssin kandidaatiksi Trinity Labanissa Lontoossa sekä maisteriksi Teatterikorkeakoulussa Helsingissä. Lukioikäisenä hän etsi tietoa tanssista ammattina ja löysi Ninan Barkerilla pitämät nykytanssitunnit sekä Helsingin Tanssivintin vuoden koulutusohjelman. Erityisesti kokemukset näissä paikoissa valottivat mahdollisuuksia Suomen kentän ulkopuolella.

“Nina Renvallin tunnit Barkerilla olivat merkittäviä. Opetus oli tarkkaa, hengittävää, liikekieli kokonaisvaltaisempaa. Se oli erilaista kuin aiemmin kokemani nykytanssi ja yhdistin sen Ninan opintotaustastaan Englannissa, missä nykytanssilla on paljon pidempi ja siten monialaisempi historia kuin Suomessa. Siellä nykytanssi on juurtunut yhteiskuntaan ihan eri tavalla kuin meillä”, kertoo Maija. Tunnit avarsivat tanssin spektriä. Noilta ajoilta mieleen jäivät myös Barker-teatterin Incognito -iltamat. Ne edustivat leikkisyyttä ja kokeellisuutta, eikä ennakkoon tiennyt mitä tulisi tapahtumaan. Iltamat keräsivät yhteen toisenlaisen sosiaalisen piirin, jonka tunnelma oli salliva ja johon ihmisiä tuli monenlaisista taustoista.

Taiteen elintilasta

Taiteilijana Maija kaipaa taiteen tekemiseen erityisesti huokoisuutta, armollisuutta ja puitteita. Tavoitteena on hengittävyys muun maailman kanssa. “On aika tunnistaa taiteen itseisarvo ja myöntää taiteen tekijöille enemmän kuin minimipuitteet vuodesta toiseen. On kuluttavaa, että taiteilijoiden pitää yhä uudelleen perustella olemassaolonsa ja päällimmäisenä on selviytyminen”, hän sanoo. “Kuvittele maailma, jossa ei soi musiikki, ei ole tanssia, kuvataidetta, kirjallisuutta, elokuvia”, Maija lisää.

Hän muistuttaa myös kuinka suurimmalla osalla tanssitaiteilijoista ei ole omaa paikkaa, jossa harjoitella tai esittää teoksia. Siksi elintilat ovat äärimmäisen arvokkaat työrauhan takaamiseen. “Soisi jo sen olevan riittävän arvokasta, että Barker on 50 taiteilijan koti. Jos taiteilijoiden tilat viedään pois, on se myös iso kannanotto siitä, minkälaista arvomaailmaa ja yhteiskuntaa rakennamme”, Maija summaa. “Taide resonoi ympäristöönsä mittaamattomalla tavalla.”

Myös Maijalle Barker on mahdollistanut ammatillista kehitystä ja erityistä on ollut saada palata paikkaan, jossa on omaa kasvuhistoriaa. Vuonna 2015 Barkerilla nähtiin Maijan sooloteos Departures (Katoamisia) sekä vuonna 2017 hänen koreografioimansa ryhmäteos Oh, Forest, jossa Maijan kanssa tanssivat Jonna Eiskonen ja Kati Korosuo. Nurmion uusin tanssiteos saa ensi-iltansa Barker-teatterissa 4.2.2021.

Virva Talonen

“Ilman näitä taidetekoja, joita ei valmiiksi määritellä, ei voida löytää mitään uutta.”

“Kun menimme Barkerille residenssiin oli ohjenuorana heidän puoleltaan: kaikki on mahdollista. Se loi henkistä vapautta ja alitajuisesti vapautti suorittamisesta.” sanoo Virva Talonen.

Virva Talonen on tanssitaiteilija ja koreografi, jonka keskeisimpänä praktiikkana ovat esitysten tekeminen ja ohjaaminen. Lisäksi hän työskentelee tanssijana ja esiintyjänä, ohjaa tanssiin liittyviä työpajoja sekä on mukana tanssitaiteen verkkolehti Liikekieli.comin toiminnassa. Virva on kotoisin Kaarinasta ja opiskellut Turun taideakatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa. Nuorena taideopiskelijana Barker oli osa Virvan elämänpiiriä ja hän kävi seuraamassa esityksiä. Myöhemmin ammattilaisena Virva on toteuttanut omia teoksiaan sekä ollut residenssissä Barkerilla.

Vuosien aikana yhteistyö on saanut monia muotoja. Virva on toiminut esiintyjänä SYMPHONY -it is just a matter of arranging it –teoksessa vuonna 2017 ja Incognito -iltamissa vuosina 2018 ja 2019. Hänen koreografioima ja tanssima sooloteos Ei mitään henkilökohtaista nähtiin vuonna 2018. Vuodelle 2021 on tulossa tanssiteos Ihona.

Virva toimii etupäässä pääkaupunkiseudulla sekä työskentelee usein residensseissä Suomessa ja ulkomailla. Taiteilijana hänelle on rikkautta mennä uudelle alueelle, inspiroitua ja työskennellä paikallisten tanssijoiden kanssa. Erityisen arvokkaana Virva on kokenut sen, että on olemassa tuotantotaho, jonka puolelta ei tule resurssirajoitteita eikä määritelmiä sisällöstä. “Barkerin viesti on ollut: saatte tehdä mikä tuntuu merkitykselliseltä ja me tuemme taidettanne. Siinä on suuri luotto taiteilijaan”, sanoo Virva.

Hän kokee, että ei-tietäminen on myös se, mikä pitää häntä itseään kiinni taiteen tekemisessä. “Määrittelemättömyys on arvo taiteelliselle työskentelylle. Ilman näitä taidetekoja, joita ei valmiiksi määritellä, ei voida löytää mitään uutta. Siinä on tiettyä villiyttä ja se kiehtoo”, summaa Virva.

Kulttuuripääoman vaalimista

Virva näkee Turun tanssin kentän olevan todella monipuolinen. Kaupungissa on alan ammatillista koulutusta ja kaikilla toimijoilla on oma erityisyytensä. Tuntuisikin hurjalta, jos jotain tästä moninaisuudesta häviäisi. Samalla herää kysymys: jos jotain häviää, saadaanko sitä takaisin? “Suomen tanssin kannalta on merkittävää, että toimintaa tapahtuu myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla”, Virva toteaa.

Virva kokee tärkeänä jo olemassa olevien rakennusten ja kulttuurisen pääoman vaalimisen. “Aina, kun jokin asia on olemassa, sen vaikutus säteilee ympärilleen ja voi levitä laajallekin”, hän sanoo. “Ylipäänsä elämänkulku on niin nopeaa, että nyt vain päätetään ja reagoidaan tähän hetkeen ilman pitkäjänteistä ajattelua. Se herättää toisenkin kysymyksen: miksei olisi varaa suojella jo jotakin niin pitkään olemassa ollutta?” Virva jatkaa.

Virva näkee historiallisen Barkerin potentiaalin olla Raunistulan taidekeskittymä, joka voisi myös laajentua. Hänelle tulee mieleen Helsingin Kaapelitehdas, jossa on valtava määrä erilaisia taiteen toimijoita sekä taloja ja asuinrakennuksia. Asuinympäristö, jossa taidetta on, kutsuu ihmisiä luokseen ja tekee paikasta vetovoimaisen. Taide luo merkityksiä ja vastavuoroisuutta alueen asukkaiden kanssa. “Taide ei ole vain joillekin, vaan koko sille ympäristölle, jossa se tapahtuu”, Virva summaa.


Henna-Maria Hanhineva


John Barkerin haamu. Kuva - Reino Koivula

Lähteet:

Barker-teatterin nettisivut, https://www.barkertheatre.fi/ . Viitattu 15.10.2020.

Turun Sanomat, Irmeli Haapanen, 10.9.2020. Kulttuurilautakunnasta tukea Barkerin taiteilijoille.



Allekirjoita vetoomus Turun Barker-teatterin säilyttämiseksi 28.2.2021 mennessä:

Suomeksi: https://forms.gle/ubX3Ww22GnHBYJ9P8

Englanniksi: https://forms.gle/NQVAWPKxkLoqfqqm6